Helsingin Sanomat julkaisi 3.2.2017 Itämeren ravinnekuormitusta käsittelevän artikkelin sekä laskurin, jonka avulla voi lehden mukaan laskea oman Itämeri-jalanjälkensä. Golf nostettiin jutussa harhaanjohtavasti ja tarkoitushakuisesti esille merkittävänä Itämeren ravinnekuormittajana, vaikka todellisuudessa golfin osuus kokonaiskuormituksesta on marginaalinen. Jutun taustalla olevissa Ympäristökeskuksen laskelmissa golfkenttien ravinnekuormitus laskettiin kymmenen kertaa todellista suuremmaksi.

Golfkentän lannoittaminen on vakaiden peliominaisuuksien säilyttämiseksi välttämätöntä, mutta samaan aikaan kentälle on edullisinta käyttää ravinteita mahdollisimman vähän. Golfnurmikolle lisätään ravinteita, jotta nurmikko pystyy uusiutumaan kulutusta vastaavasti. Lannoitteita lisätään kuitenkin vain sen verran kuin tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen. Liikalannoitus aiheuttaa golfkentille laatuhaittoja ja altistaa nurmen kasvitaudeille. Sillä on golfkentille myös huomattavia kustannusvaikutuksia liian voimakkaasti kasvavan nurmen leikkaustarpeiden lisääntyessä.

Yleistäen voidaan sanoa, että golfkentän laatu on aina sitä parempi, mitä pienemmällä typpimäärällä sitä lannoitetaan. Korkeatasoinen kentänhoito edellyttää matalaa lannoitustasoa.

Vaikka ravinteiden käyttäminen on golfkentillä välttämätöntä, kentillä käytetyt lannoitteet ja lannoitustekniikka tähtäävät siihen, että golfkentän kasvit pystyvät hyödyntämään kaikki niille annettavat ravinteet eikä ravinnekuormitusta golfkentiltä pääse syntymään. Pitkäjänteisen työn tulokset ovat huomattavan myönteisiä.

Golfkentillä käytetään lähes yksinomaan laadukkaita, joko hidasliukoisia tai kontrolloidusti liukenevia lannoitteita, joista typpi vapautuu hitaasti. Nopeavaikutteisten typpilannoitteiden aiheuttamat kasvuryöpsähdykset eivät sovi golfkentille, joilla ihanteena on terve mutta lyhyt ja hitaasti kasvava nurmi. Golfkentillä käytetään myös orgaanisia lannoitteita, joissa typen vapautuminen on kasvien kannalta sopivan hidasta. Niiden avulla ylläpidetään myös maan mikrobiston toimintaa, jolla on luontaisen ravinnevaikutuksen lisäksi muitakin hoidollisia etuja.

Golfkenttien lannoituskäytännöt taas perustuvat pieniin ja usein toistuviin levityskertoihin, mikä parantaa huomattavasti ravinteiden käytön tehokkuutta. Golfkenttien viheriöillä – joiden ravinnekuormituksen Helsingin Sanomien juttu nosti erityisesti esiin – kasvit käyttävät ravinteet nykyisin niin tehokkaasti hyväkseen, että useimmissa tapauksissa viheriöltä poistuva vesi on juomakelpoista.

Suomen Golfliitto teki vuosina 2005–2006 kaksivuotisen golfin ympäristövaikutusten selvittämiseen tähtäävän GolfY-tutkimuksen. Siinä golfkentiltä aiheutuvien typpi- ja fosforihuuhtoumien todettiin olevan vain noin viidesosa peltonurmen ravinnehuuhtoumista. Ympäristökeskuksen laskelmissa golfkentälle on kuitenkin laskettu kaksinkertainen kuormitus peltonurmeen verrattuna. Golfkenttien ravinnekuormitus on laskettu siis noin kymmenkertaiseksi tutkitusti todettuun huuhtoumaan verrattuna. Lisäksi on huomattava, että tilanne on todellisuudessa golfille tätäkin edullisempi, sillä yli kymmenen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen jälkeen tilanne on entisestään parantunut. Sekä typen että fosforin käyttöä on golfkentillä edelleen voimakkaasti vähennetty.

Virtaavien vesistöjen varrella sijaitsevat golfkentät mittaavat vesinäytteitä sekä kentän yläpuolisilta että alapuolisilta juoksuilta, ja golfkentältä poistuva vesi on lähes poikkeuksetta puhtaampaa kuin kentälle saapuva vesi. GolfY-tutkimuksen mukaan kentille tulevien pintavesien liukoisen typen keskiarvo oli 0,81 mg/l ja lähtevien pintavesien 0,76 mg/l. Typen määrä vesistössä siis väheni, eli vesi käytännössä puhdistui.

Golfin kannalta erityisen harmillista on, että juttu antaa otsikkoaan myöten ymmärtää golfin olevan merkittävä vesistöjen kuormittaja, vaikka tutkittu tieto kertoo kokonaan toista. Tilanne on ollut vuosikymmeniä sitten heikompi, mutta tänä päivänä golfala tuntee vastuunsa ympäristöstä. Toimialalla ja golfkentillä tehdään valtavasti työtä sen eteen, ettei golfharrastus kuormita ympäristöä, vaan päinvastoin parantaa luonnonympäristön tilaa.

Käytännössä kaikilla Suomen golfkentillä noudatetaan Golfliiton ympäristöohjelmaa, joka on yhtenevä yleiseurooppalaisen Golf Environment Organizationin GEO-sertifikaatin vaatimusten kanssa. Golfkenttien hoidossa huomioidaan siis sekä lainsäädäntö että alan omat ympäristökriteerit.

Alalla tehdään myös jatkuvaa tutkimustyötä entistä puhtaamman ympäristön eteen. Suomen Golfliitto on mukana rahoittamassa pohjoismaisten golfliittojen yhteisen tutkimussäätiön STERFin toimintaa. STERFin tehtävänä on tuottaa tutkimustietoa, joka tukee uskottavasti golftoimialan ympäristön hyväksi tehtävää työtä ja jota voidaan hyödyntää suoraan käytännön kentänhoitotyössä. STERF jakaa vuosittain 800 000 euroa tutkimusrahaa golfkentänhoidon ja ympäristövaikutusten tutkimukseen.

Toisin kuin Helsingin Sanomien juttu Itämeren ravinnekuormituksista antaa ymmärtää, golfalalla on tehty tinkimätöntä ja tuloksekasta työtä puhtaan luonnon ja hyvinvoivan ympäristön hyväksi. Ympäristön etu on myös golfin etu.