Viheriöiden tilanne ja kesän 2026 ilmastusohjelma

Kesä alkaa olla puolivälissä, joten on hyvä tässä kohtaa vähän summata viimeisen 1,5 vuoden ajalta kertyneitä kokemuksia ja tietoja viheriöidemme tilanteesta. Ajankohta on nyt muutoinkin aiheelle otollinen, kun olemme käynnistäneet tämän kesän toiset ilmastusholkitukset Master- ja Laakso-kenttien viheriöillä. Masterin viheriöt on holkitettu 6.7. ja Laakson viheriöt holkitetaan 13.7.

Jatkamme viime vuonna 2025 aloitettua ilmastusohjelmaamme jälleen heinäkuussa holkittamalla Laakso- ja Master-kenttiemme viheriöt. Holkituksessa poistetaan viheriöiltä orgaanista ainesta eli kuitua, joka on kuollutta kasviainesta.

Ilmastusohjelma perustuu kevään 2025 mittaustuloksiin, jotka osoittivat viheriöidemme liian korkean haitallisen kuitumäärän. Liian suuri määrä kuitua luo tiiviin kerroksen pelipinnan alle estäen veden, ravinteiden sekä kaasujen liikkeen kasvualustassa. Mittauksia olemme tehneet vuosina 2025 ja 2026 skotlantilaisen European Turfgrass Laboratoriesin sekä kotimaisen Eurofins Viljavuuspalvelu Oy:n kanssa.

Viheriöidemme perinteinen pääasiallinen heinälaji luhtarölli on erittäin tehokas kuiduntuottaja ollen yksi kaikkein voimakkaimmin orgaanista ainesta tuottavista viheriöheinistä. Pitkän aikavälin seurauksena viheriöidemme pintakerrokseen on kertynyt merkittävä määrä orgaanista ainesta mikä vaikuttaa sekä kosteudenhallintaan että kasvinsuojeluun.

Muut heinälajit viheriöillämme ovat rönsyrölli ja kylänurmikka. Rönsyröllin siemeniä on viheriöillemme kylvetty ilmastuksen yhteydessä ilmastusreikiin sekä paikkokylvönä heikosti kasvaviin kohtiin. Rönsyröllillä on pyritty korvaamaan luhtarölliä luhtaröllin erittäin voimakkaan kuiduntuotto-ongelmallisuuden ja siementen heikon saatavuuden vuoksi. Rönsyrölliä on kylvetty myös sen vahvojen ominaisuuksien vuoksi tuomaan viheriöille parempaa kulutuskestävyyttä, palautumiskykyä ja hoidettavuutta. Luhtaröllin korvaaminen ei kuitenkaan ole helppoa sen puolustautuessa vahvasti muun muassa tiiviin kasvunsa avulla. Kylänurmikka on levinnyt viheriöillemme itsestään sen tuottaessa itse uusia siemeniä ja levitessä voimakkaasti paikkoihin, jotka kärsivät ongelmista esimerkiksi talvituhojen tai korjaamatta jääneiden alastulojälkien seurauksena.

Luhtaröllikanta on luonut viheriöillemme niin tiiviin kuitukerroksen, että sen juuret kasvavat kuidun seassa, joka ei ole heinän kasvulle optimaalista. Hyvässä tilanteessa juuret työntyisivät syvemmälle maahan ohuen kuitukerroksen läpi. Nykyisessä tilanteessa lyhyet juuret heikentävät kasvin kykyä imeä ravinteita ja vettä maasta jo yleensäkin, mutta erityisesti tiiviin kuidun sisällä, missä molemmista, sekä vedestä että ravinteista, on puutetta. Lyhyet juuret tekevät myös kasvista alttiimman stressille.
​​​​​​​

Liian paksu kuitukerros aiheuttaa useita ongelmia

• pehmeämpiä pelipintoja
• syvempiä alastulojälkiä
• epätasaisempaa pallon vierintää
• pintakosteuden kertymistä
• heikompaa kaasujen vaihtoa
• lisääntynyttä tautipainetta
• matalampaa juuristoa
• kuivalaikkujen muodostumista kesäkaudella

USGA:n, Kanadan sekä Pohjoismaisten tutkimusten mukaan orgaanisen aineksen hallinta on
luhtarölliviheriöiden pitkäjänteisen menestyksen tärkein yksittäinen tekijä. Toisaalta luhtarölli on heikko palautumaan orgaanisen aineksen poistamiseksi vaadittavista toimenpiteistä, kuten holkki-ilmastuksista, kasvutapansa vuoksi. Tämä tekee viheriöiden hoidettavuudesta ongelmallista erityisesti pelillisestä näkökulmasta, kun säännöllistä kuidunpoistoa pitää tehdä, mutta viheriöiden palautuminen tehdyistä hoidoista ei ole nopeaa. Toisaalta myöskään liiketoiminnallinen toimintamallimme, jossa vuosittain pelattavat kierrosmäärät ovat erittäin suuret, ei mahdollista pitkiä kentän sulkemisaikoja hoidollisista syistä, vaan kentät tulee avata aina nopeasti hoitojen jälkeen jälleen pelaajille.

Kulutus (pelaaminen ja kentänhoito) ja muut stressitekijät; kuivuus, märkyys, kuumuus, kylmyys ja muut ympäristövaikutukset ovat erityisen vahingoittavia nykyisille luhtarölliviheriöille. Keväällä ja alkukesästä 2025, samoin kuin tämän kauden alun aikana olemme voineet huomata myös viheriöidemme alttiuden kasvitaudeille. Kuitu pidättää vettä ja kosteutta, mikä luo oivat olosuhteet kasvitaudin selviytymiselle. Stressaantunut heinä on taudeille helppo kohde ja aktiivinen tauti pääsee helposti valloilleen, kun ilman kosteus nousee tai taivaalta tulee enemmän sadetta luoden taudille optimaaliset olosuhteet. Terve ja vahva viheriöheinä ei ole yhtä altis taudeille ja hyvin kuivuva kasvualusta heikentää tautien selviytymistä.

Kuitu on paikoitellen viheriöillämme niin tiivistä, että se ei päästä vettä sisäänsä ilman niille ruiskutettavaa kostutusaineita, jolloin juuret jäävät ilman vettä ja viheriöille ilmestyy kuivalaikkuja. Näitä kohtia olemme tänä kesänä kastelleet letkulla kostutusaineen kanssa. Parantaaksemme viheriöiden tasoa ja tasalaatuisuutta, tulee viheriöheinälle luoda pitkällä tähtäimellä paremmat kasvuolosuhteet.

Kevät 2026 oli poikkeuksellisen kylmä ja kuiva. Kasvukauden käynnistyminen oli
hidasta ja samalla orgaanisen aineksen vaikutukset korostuivat.

Viheriöissä esiintyi samanaikaisesti kaksi toisilleen osittain vastakkaista haastetta:

• Korkea orgaanisen aineksen määrä ylläpiti kosteutta ja lisäsi Microdochium-taudin riskiä
• Kuivuessaan sama pintakerros muuttui paikoin hydrofobiseksi, mikä aiheutti kuivalaikkuja, epätasaista kosteuden jakautumista ja kasvuston harvenemista.

Tämän vuoksi jouduttiin kevään ylläpitostrategia perustamaan ensimmäisen holkituksen jälkeen kasvuston peittävyyden ja elinvoiman palauttamiseen ennen siirtymistä aggressiivisempaan orgaanisen aineksen hallintaan, johon nyt on taas heinäkuussa päästy.
​​​​​​​

Vuoden 2026 kevään kaltaisissa olosuhteissa luhtaröllin erityispiirteet korostuvat ja kasvusto käynnistyy hitaasti. Tällöin kuitukerros säilyttää kasteltaessa kosteutta pitkään ja toisaalta kuivuu ja muodostuu hydrofobiseksi herkästi. Samalla mikrobitoiminta vähenee ja orgaanisen aineksen luonnollinen hajoaminen hidastuu, mikä viivästyttää talvivaurioiden korjaantumista.

Kuivien jaksojen aikana pintakerros voi muuttua vettä hylkiväksi. Kasteluvesi ei tällöin siirry
tasaisesti juuristovyöhykkeeseen, vaan syntyy paikallisia kuivalaikkuja, jotka heikentävät
viherpeittävyyttä.

Meidän kevään haasteemme, ja kesänkin, liittyy kosteudenhallinnan ja tautipaineen väliseen tasapainoon. Viherpeittävyyden saavuttaminen edellyttää aktiivista kastelua, paikalliskastelua, kostutusaineiden käyttöä sekä kasvuston jatkuvaa kasvun tukemista.

Samaan aikaan kostea pintakerros luo erittäin suotuisat olosuhteet Microdochium-taudin
aktivoitumiselle erityisesti viileissä kevät- ja syysolosuhteissa. Tämän myötä kasvinsuojeluaineiden käyttö muodostaa tärkeän osan kentänhoidon kokonaisstrategiaa. Tavoitteena ei ole ylläpitää pysyvästi korkeampaa fungisiditasoa, vaan turvata kasvuston palautuminen tilanteessa, jossa riittävä kosteus on välttämätön viherpeittävyyden saavuttamiseksi. Jatkuva fungisidien (kasvinsuojeluaine sienitauteja vastaan) käyttö heikentää niiden tehoa ja kannustaa sienitauteja vastustamaan tehoaineita.
​​​​​​​

Kanadan sekä Yhdysvaltojen pohjoisten golfalueiden kokemukset osoittavat, että
luhtarölliviheriöiden menestyksekäs ylläpito perustuu vaiheittaiseen kehitysmalliin.
Menestyneimmillä kentillä on havaittu, että voimakkaasti kuituuntuneita viheriöitä ei voida
korjata nopeasti ilman merkittävää kasvuston heikkenemisen riskiä.

Ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena on

• palauttaa viherpeittävyys
• lisätä versotiheyttä
• vahvistaa kasvustoa sekä
• estää kuivalaikkujen muodostumista.

Vasta tämän jälkeen voidaan siirtyä aktiiviseen orgaanisen aineksen vähentämiseen. Pohjois-
Amerikassa yleinen johtopäätös on, että jatkuva hiekoitus, mikroilmastus ja kosteudenhallinta tuottavat parempia tuloksia kuin yksittäiset aggressiiviset kunnostustoimenpiteet.

Kevään 2026 orgaanisen aineksen mittaukset osoittivat, että kehitystä on tapahtunut oikeaan suuntaan ja jatkamme vielä ilmastusohjelman mukaisia toimenpiteitä luodaksemme vahvemman pohjan heinän hyvinvoinnille ja pelipinnan laadulle.

Laitamme poistetun orgaanisen aineksen tilalle (holkitusreikiin) hiekkaa, mikä luo tiloja vedelle, ravinteille ja ilmalle sekä juuristolle kasvaa syvemmälle. Suuri juuristomassa on tehokkaampi ravinteiden ja veden hyödyntäjä, ja tekee kasvista vahvemman stressejä vastaan. Hiekka myös napakoittaa pelipintoja ja luo paremman pohjan pallon tasaiselle pyörimiselle viheriöillä. Ilmastuksen yhteydessä kylvämme myös ilmastusreikiin rönsyröllin siemeniä.

Jatkamme viheriöiden koostumusten säännöllistä mittaamista yhteistyössä skotlantilaisen European Turfgrass Laboratoriesin ja kotimaisen Eurofins Viljavuuspalvelu Oy:n kanssa, jotta voimme seurata ilmastusohjelmamme vaikutuksia viheriöiden kuitumäärään ja koostumukseen. Haluan kiittää myös Janne Lehtoa arvokkaasta asiantuntija-avusta viheriöidemme nykytilan analysoinnissa sekä hoitolinjausten suunnittelussa.

Meille on alkanut syntyä viimeisen 1,5 vuoden aikana hyvä tietoon perustuva kuva siitä missä viheriöidemme kanssa kuljemme ja miten niiden kanssa voimme toimia. Ilman kunnollista tausta- ja tutkimustietoa sekä työn tekemisen kautta käytännössä syntyviä kokemukseen perustuvia havaintoja emme voi arvioida ja päättää tulevaisuuden hoito-ohjelmia.

Kiitän osakkaita ja pelaajia kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä niiden hoitotoimenpiteiden aikana, joita tämä kehitystyö väistämättä edellyttää.

Alex Portaankorva
Kenttämestari
Golf Talma

Viheriöistä saadut tutkimustulokset ja viheriöiden hoitaminen

08.09.2025

Aloitamme nyt isoilla kentillä tehtävät holkitukset, jotka perustuvat viheriöistä tehtyihin tutkimuksiin ja niiden pohjalta tehtyyn hoitosuunnitelmaan. Maanantaina 8.9. alkavalla viikolla holkitetaan Master-kentän viheriöt ja maanantaina 15.9. alkavalla viikolla Laakso-kentän viheriöt. Tämän jälkeen myös molempien isojen kenttien väylät holkitetaan. Alla avaamme kentänhoidollisia tekijöitä tehtäviin toimenpiteisiin.

Tutkimustietoa Master- ja Laakso-kenttien viheriöistä

Olemme tutkineet tällä kaudella heti kauden alussa kaikkien isojen kenttien viheriöiden kasvukerrosten koostumukset ja ravinnetasapainot. Tutkimukset on tehty siten, että jokaiselta viheriöltä on otettu maanäyte, joka on lähetetty kahdelle eri tutkimuslaitokselle. Kaikkien viheriöiden näytteet lähetettiin Skotlantiin European Turfgrass Laboratoriesiin analysoitavaksi ja kuudelta valitulta viheriöltä otetut maanäytteet lähetettiin Suomeen Eurofins Viljavuuspalvelu Oy:lle tutkittavaksi. Yhteistyökumppanina tutkimuksissa ja analysoinnissa on ollut Janne Lehto, MG. Tehdyistä analyyseistä saatiin runsaasti tietoa viheriöiden pinnan alla olevasta koostumuksesta, sen ravinnetasapainosta ja viheriöiden kehitystarpeista. Tutkimukset osoittivat, että viheriöillä on paljon kehitettävää niiden ravinnetasapainoon ja rakenteelliseen koostumukseen liittyen. Saatujen tulosten perusteella viheriöille on tehty heti kuluvalle kesälle erityinen hoitosuunnitelma, jota on toteutettu tähän asti suunnitelman mukaisesti ja työtä jatketaan nyt myös läpi syksyn ja talven.

Jokainen viheriö on myös arvioitu ja pisteytetty. Arvioinnissa on keskitytty viheriön kasvu- ja menestysolosuhteisiin ja niihin vaikuttaviin tekiöihin. Menetelmässä jokainen viheriö on arvioitu seuraavilla mittareilla: 1. Shade Impact am and pm, 2. Exit Points for Players, 3. Pin location Areas of the Green, 4. Pinnacle (High) Areas of the Green, 5. Low Areas of the Green, 6. Grass Species & Uniformity, 7. Weak Spots & Stress Areas, 8. General Observations & Additional Notes.

Analyyseistä saadut tulokset: Ravinnetasapaino

Viheriöiden heinälajit ovat pääasiallisesti luhtarölli, osin rönsyrölli ja matalissa, jääpoltevaurioista kärsineillä alueilla kylänurmikka. Viheriöiden hoidolliset haasteet kohdentuvat luhtaröllin kasvutapaan (erittäin tiheä kasvusto), suureen orgaanisen aineksen (kuitu) muodostamiseen ja sitä kautta kasvitaudeille ja kuivalaikuille altistumiseen. Myös maaperän elinvoimaisen mikrobitoiminnan eheyttämiseen tulee kiinnittää huomiota

Tehtyjen analyysien perusteella yksi tärkeimpiä tavoitteitamme on ollut ravinnetasapainon optimointi. Erityisesti typpi, kalium ja kalsium arvoissa on ollut puutteita ja ne ovat tarvinneet täydennystä, jota olemme toteuttaneet kauden aikana. Fosforipitoisuutta tarkkaillaan liikasaannin välttämiseksi, sillä sen pitoisuus on viheriöillämme suhteellisen korkea. Kalkitukseen liittyen on tehty havainto, että viheriöillämme, joiden pH on alle 6, on kannattavaa pH:n nostaminen lähemmäs 6,0–6,2. Toisaalta uusituilla viheriöillä pH on liian korkea ja kalkitukset korvataan kipsituotteilla. Mustatyvitauti, jota alkukesästä havaitsimme Laakso 1:llä ja uudella harjoitusalueella, on tyypillinen haaste korkean pH:n uusilla rönsyrölliviheriöillä. Uusimpia rönsyrölliviheriöitämme tulee hoitaa hieman eri tavalla, kuin vanhempia luhtarölliviheiröitä. Ne vaativat oman lannoitus- ja hoitosuunnitelmansa.

Myöskin maaperän sienipitoisuutta suhteessa bakteereihin tulee kasvattaa monivuotisten röllien suosimiseksi yksivuotisen kylänurmikan sijaan. Mikrobitoimintaa eheyttävät valmisteet kuten humushapot, melassit, orgaanispohjaiset lannoitteet sekä merilevätuotteet ovat tärkeitä valintoja jatkuvassa hoitosuunnitelmassamme. Viheriöidemme ravinnetasapainoa on parannettu heti keväällä ja koko kesän ajan toteutetuissa hoitotoimenpiteissämme.

Analyyseistä saadut tulokset: Rakenne/koostumus

Viheriöiden orgaanisen aineksen eli kuidun määrää mitattiin viheriönäytteen hehkutushäviönä pinnan seuraavissa syvyyksissä 0-2 cm, 2-4 cm, 4-6 cm ja 6-8 cm. Otetut näytteet antavat kattavan otannan Golf Talman viheriöiden agronomisesta tilasta rakenteen osalta. Ylin 0–2 cm kerros vaikuttaa merkittävimmin viheriön pelattavuuteen (nopeus, kovuus, kosteus), joten siellä orgaanisen maa-aineksen hallinta on tärkeintä. Syvemmillä kerroksilla korkeampi orgaaninen aines ei ole yhtä kriittinen, kunhan veden läpäisevyys ja pintakaadot toimivat. Mikäli orgaanisen maa-aineksen pitoisuus ylittää 4 % pintakerroksessa, lisätoimenpiteet kuten holkitus, hiekoitus ja/tai orgaanisen aineksen poisto ovat usein tarpeen. Rönsyrölli (Agrostis stolonifera) tuottaa enemmän orgaanista ainesta kuin monet muut heinälajit, joten sen kanssa tarvitaan aktiivisempaa hallintaa. Luhtarölli tuottaa kuitenkin vielä huomattavasti vauhdikkaammin orgaanista ainesta kuin rönsyrölli.

Tavoitteelliset orgaanisen aineksen (OM) pitoisuudet rönsyrölliviheriöillä (Creeping bentgrass greens), joissa on USGA:n mukainen rakenne, vaihtelevat hieman sijainnin ja olosuhteiden mukaan, mutta seuraavat arvot ovat laajasti hyväksyttyjä suosituksia kansainvälisissä käytännöissä ja tutkimuksissa, erityisesti USGA:n ja STRI:n (Sports Turf Research Institute) ohjeistusten pohjalta: Tavoitearvot orgaanisen aineksen pitoisuudelle (% painosta, LOI-menetelmällä mitattuna): Kerros (cm) ja suositeltu tavoitealue (%) 0–2 cm < 4,0 % (ihanne 2,5–3,5 %) 2–4 cm < 3,5 % (ihanne 2,0–3,0 %) 4–6 cm < 3,0 % 6–8 cm < 2,5 %

Laboratorioista saatujen tulosten perusteella viheriöidemme kuitupitoisuus on merkittävästi liian suuri, jonka johdosta olemme aloittaneet voimakkaan kuidunpoisto-ohjelman. Holkitimme keväällä varhaisessa vaihessa viheriömme ensimmäisen kerran ja kesäkuun lopulla toisen kerran. Nyt syksyn tultua holkitamme viheriöt vielä kertaalleen, jolloin tälle kuluvalle kesälle saamme yhteensä kolme holkitusta tehtyä ja poistettua orgaanista maa-ainesta (kuitua) hyvän määrän. Jatkamme orgaanisen maa-aineksen poistoa ja viheriöiden parannusohjelmaa tulevana kesänä.

Laboratoriotutkusten mukaan kenttiemme ja harjoitusalueidemme viheriöiden keskimääräiset luvut keväällä 2025 olivat seuraavat: Kerros/syvyys (cm) ja suositeltu tavoitealue (%)

Master 0–2 cm 8,04% (ihanne 2,5–3,5 %), 2–4 cm 5.33 % (ihanne 2,0–3,0 %), 4–6 cm 2.48 %, 6–8 cm 1.28 %.

Laakso 0–2 cm 8,84% (ihanne 2,5–3,5 %), 2–4 cm 4.79 % (ihanne 2,0–3,0 %), 4–6 cm 2.47 %, 6–8 cm 1.49 %

Nämä ovat keskiarvoja eli joillain viheriöillä luvut olivat pienempiä ja joillain viheriöillä suurempia.

Liian suuri orgaanisen maa-aineksen (kuitu) määrä vaikeuttaa kasvin hapen, veden ja ravinteiden saantia. Kuitu vaikeuttaa maan alla olevien kaasujen vaihtuvuutta, joka heikentää kasvin kasvuolosuhteita. Runsaskuituiset viheriöt ovat alttiita kasvitaudeille ja pelaamisesta johtuvan rasituksen aiheuttamalle vaurioitumiselle. Runsaskuituinen viheriö on liian pehmeä eikä se ole pelattavuudeltaan optimaalinen.

Miksi holkitamme juuri nyt?

Jatkamme tutkimusten perusteella tehtyä hoitosuunnitelmaa. Pelikauden viimeinen ja kolmas viheriöholkitus on hyvä tehdä nyt ennen kuin ruohon kasvukausi loppuu. Näin viheriöiden pinnoille jää vielä hyvin aikaa toipua hoitotoimenpiteestä ennen talven tuloa. Holkituksessa saadaan poistettua orgaanista maa-ainesta ja parannettua viheriön rakennetta, joka on sen hyvälle kunnolle elinehto.

Kaiken kaikkiaan näin alkavan syksyn kynnyksellä voimme kentänhoidon näkökulmasta olla hyvin tyytyväisiä siihen missä kunnossa olemme viheriötä pystyneet tänä kesänä pitämään sekä niiden kunnon että pelattavuuden kannalta.

Alex Portaankorva, kenttämestari, Golf Talma

16.04.2025

Viheriöt

Molempien isojen kenttien, sekä Masterin että Laakson, viheriöillä on tehty runsaasti niiden pitkän tähtäimen hoitosuunnitelmaan liittyviä toimenpiteitä. Näiden hoitotoimenpiteiden tavoitteet kohdistuvat viheriöiden ruohon kasvuolosuhteiden parantamiseen. Hoitotoimenpiteet ovat tällä hetkellä niin sanottua normaalia tilannetta voimakkaampia, joilla pyritään luomaan tulevaisuutta varten nykyistä tilannetta paremmat ruohon kasvuolosuhteet. Nyt kun tehdään enemmän, päästään tulevaisuudessa tilanteeseen, jossa aivan näin voimakkaita viheriöiden koostumusta ja ravinnetasapainoa korjaavia toimenpiteitä ei tarvitse tehdä niin paljoa, kertoo Golf Talman kenttämestari Alex Portaankorva.

Meidän vuoden 2025 toimintasuunnitelmassa otettiin kantaa kenttien hoitoon siten, että viime vuosien mittavien investointien jälkeen huomiota kohdistetaan erityisesti kenttien hoito- ja laatutason selvään nostamiseen. Tehdyt investoinnit ovat olleet erittäin tärkeitä ja vieneet toimintaamme vahvasti paremmalle tasolle. Nyt on aika tässä kohtaa ohjata tekemistä, huomiota ja resursseja selkeästi enemmän päivittäisen hoitotason nostamiseen ja tämän tehtävän uusi kenttämestarimme on ottanut tarmokkaasti vastaan. Tällä hetkellä teemme Alexin johdolla kenttien kunnosta nykytilanteen analyysia, jotta voimme pohjata tehtävät toimenpiteet parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon. Tiedämme jo tällä hetkellä selvitetyn perusteella, että meidän on syytä välittömästi aloittaa tietyt tehostetut hoitotoimenpiteet, jotta voimme luoda pohjaa pitkäjänteiselle laadukkaalle kentän hoitamiselle. Nyt tehtävillä toimenpiteillä luomme pohjaa tulevalle pidemmän aikavälin laadukkaalle kentänhoidolle, mutta saamme jo nopeastikin tehtyä tärkeitä kenttien kuntoa parantavia toimenpiteitä. Tehostetut hoitotoimenpiteet tulevat tänä kesänä näkymään pelaajille jonkin verran aiempaa totuttua enemmän. Toivomme tältä osin ymmärrystä pelaajilta, jotta voimme jatkossa nauttia entistä paremmin hoidetuista kentistä kertoo toimitusjohtaja Ismo Haaponiemi.

Ennen kenttien avaamista olemme suorittaneet kalsiumhuuhtelun viheriöillä. Kalsium ruiskutettiin viheriöille ja kasteltiin sisään isolla vesimäärällä. Huuhtelulla puhdistamme kasvualustaa ja korvaamme sinne jääneen vedyn kalsiumilla, jota heinä tarvitsee voidakseen hyvin. Vedyn ja kalsiumin suhde on ollut siten pielessä, että vetyä on ollut runsaasti liikaa ja kalsiumia aivan liian vähän. Toimenpiteellä korjattiin kalsiumin puutosta viheriöillä, jatkaa nyt tehdyistä toimenpiteistä Portaankorva.

Parasta-aikaa nyt kun maa on lähes kokonaan sulanut, olemme ottamassa molempien isojen kenttien jokaiselta viheriöltä maanäytteet, jotka lähetetään Skotlantiin European Turf Laboratories -tutkimuskeskukseen analysoitavaksi. Noin kuukauden kuluttua saamme niistä tulokset, jotka antavat meille entistä tarkemman lähtötiedon, jonka pohjalta voimme suunnitella viheriöiden tulevia hoitotoimenpiteitä sanoo Portaankorva.

Kalsiumhuuhtelun jälkeen aloitimme holkitukset. Ensimmäiseksi viheriöille levitetään hiekkaa ja sen jälkeen ne holkitetaan. Holkituksessa viheriön kasvualustasta poistetaan fyysisesti osa pintakerrosta. Tarkoitus on vähentää kuidun, eli kuolleen kasviaineksen, määrää ja samalla tehdä tilaa vedelle ja hapelle liikkua kasvualustassa. Holkituksen jälkeen viheriöille levitettiin merilevää, lannoitetta ja kalkkia. Kalkilla pyritään nostamaan maan pH-arvoa, jotta ravinteet olisivat kasville paremmin saatavissa. Yhdellä nyt tehdyllä holkituksella saadaan muutettua hieman alle 5 % viheriön pinta-alasta, joten vaikka toimenpide on raju ja näyttää ulos päin rajulta, sen vaikutus on kuitenkin kertaalleen tehtynä hyvin rajallinen. Molempien kenttien viheriöillä on selkeästi aivan liian paljon kuitua, viheriöstä ja kohdasta riippuen 3-5 senttiä. Jotta pääsemme mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvään tilanteeseen, tulee meidän tässä vaiheessa toistaa viheriöiden ilmastuksia normaalia enemmän, jotta saamme parannettua ruohon kasvuedelltyksiä. Seuraavilla lisäholkituksilla emme pääse aivan edellä mainittuun hieman alle viiden prosentin muutosvauhtiin, koska tulemme holkeilla osumaan jonkin verran edellisellä kerralla syntyneisiin holkituskohtiin ja teho hieman pienenee. Kolmella holkituksella päästään kuitenkin selvästi yli kymmenen prosentin muutokseen. Kun jaksamme nyt tehdä tätä parannustyötä, tulee urakka jatkossa helpottumaan, kertoo Portaankorva.