Talma kenttätoimikunnan nestori jäsenen Rainer Hellingin näkökulmasta

Blogisarjan edellinen osa päättyi siihen, että ilman vettä ei kasva mikään, ja liikaakin on pahasta.

Meillä on Talmassa noin 5,8 hehtaaria vesialueiksi luokiteltavia alueita. Taannoin kysyin Säätieteenlaitokselta paljonko vettä meillä olisi syksyllä, jos emme käyttäisi siitä lainkaan kesän aikana. Vastaus oli selkeä, “tuskin yhtään”. Kesän mittaa haihtuminen ja imeytyminen kuivattaisivat alueet kokonaan. Onneksi sade kastelee aluettamme, mutta satava vesit pystytään hyödyntämään vain kunnes se haihtuu.

Vesialueista noin 3,5 hehtaaria on kytketty vesialtaisiin ja hyödynnettävissä oleva vesipilari on noin 0,5 m. Käytännössä käytettävissä oleva vesimäärä on 17 500 m3, joka Talmassa vastaa noin 10 päivän kasteluun vaadittua määrää. Normaalitilanteessa altaisiin pumpataan jatkuvasti uutta vettä ja varastoitu vesi toimii turvavarastona, joka otetaan käyttöön mikäli veden saannissa tulee hankaluuksia.

Tähänkin asti Talmassa on koettu satunnaisia pitkähköjä kuivia jaksoja. Mutta tämä kesä on toden teolla osoittanut, että sääolojen ääri-ilmiöitä esiintyy ja päällämme oleva yli 30 päivän kuiva jakso on jotain, mitä Talman mäellä ei ole ennen kohdattu. Aikanaan CT kisan edeltävänä viikkoina kohtasimme 14 vrk kuivuuden ja jouduimme turvautumaan Dammenista ostettuun veteen naapuriltamme Blekdalin tilalta. Heillä on 1930 luvulla mailleen rakennettu patoama. Pienehkö lampi, josta vesi johdettiin omalla paineella alumiiniputkistossa Laakso 2:n pääaltaaseen. Kilpailun aikana kenttä pelasi nopeana ja kuivana ja mm. Master 9. väylällä pisimmät lyöjät löivät pallonsa poikittaiseen ojaan mailanaan rauta 3!

Mistä vesi saadaan?

Pääasiallisesti vetemme tulee Keravanjoesta, josta meillä on viranomaisten lupa ottaa 1800 m3 vettä vuorokaudessa, kunhan joen virtaama ylittää määrätyn raja-arvon. Luonnostaan virtaama on raja-arvon alapuolella, mutta sitä lisätään Päijänne tunnelista saadulla vedellä. Olemme vuosikausia saaneet pumpata luvan määrittämän määrän, eikä pulmia sen suhteen ole ollut.

Keravanjoella on kaksi pumppua, jotka nostavat veden kahden kilometrin matkan kahta 100 mm putkea pitkin Master 14. lyöntipaikan edessä olevaan altaaseen. Siitä vesi valuu altaasta toiseen, putkitettuna Master 15. ja Master 16. alla ja rangen lyöntipaikan takaosan alitse, sekä Laaskso 10. huoltotien alitse Laakso 1. altaisiin, josta putkitusten avulla päästään Laakso 2:n ja 3:n altaisiin.

Meillä on myös toinen piilossa oleva veden lähde. Par 3-kentän alla hyvin syvällä savipatjan alapuolella on kalliorouhetta, joka sisältää huomattavan määrän vettä. Sitä saamme ottaa säännösten mukaisesti 250 m3 vuorokaudessa. Tämä vesi johdetaan Master 9. altaaseen, josta se jatkaa matkaansa putkea pitkin tutuksi tulleeseen Laakso 1:n altaaseen.

Muiden vesialtaiden vesi täytetään pumppaamalla ja nykyisellään vain Laakso 7:n ja Laakso 5:n altaiden vesi voidaan laskea takaisin kasteluun. Laakso 16. ja Laakso 15. tyhjennetään Master 12. altaaseen, josta vesi menee Laakso 13. altaiden kautta rajojemme ulkopuolelle. Ulkopuolelle menee myös Par 3-kentän puron kuljettama vesi, Master-kentän etuysin kautta Master 3. viheriön kohdalta. Viimeisenä Laakso 2:lla on asennettu ylivuotoputket, josta vesi tarvittaessa johdetaan laskuojaan.

Siinä “yksinkertaistettuna” käytettävissä olevan veden reitti.

Vesi ja kastelu Talmassa

Minulla on pyörinyt päässä vesianalyysin ottaminen tulopuolella ja menopuolella. On mahdollista, että menopuoli olisi puhtaampi, koska kaikki altaamme toimivat sedimenttien keruualtaina.

Kesäisin vesialtaissa on välillä varsin ikävän näköistä, jota asennetut hapetuslaitteet eivät ole kokonaisuudessaan korjaamaan. Tällä hetkellä emme faktisesti tiedä mitä tämä mönjä on, eikä näin ollen ole selvää ymmärrystä kuinka sitä voi torjua. Tästä syystä vesianalyysin tekeminen saattaisi tuoda valoa asiaan.

Pumppuasemia Talmassa on kaksi Master 17. ja Laakso 2. altaissa. Niissä on yhteensä 7 pumppua, joita huolletaan säännöllisesti ja uusitaan tarvittaessa. Näiden lisäksi aikanaan rakennettiin pumppu Master 4. vesialtaaseen, jotta paine riittäisi Master-kentän peltoalueille, joka kuitenkin purettiin Laakso-kentän etuysin rakentamisen yhteydessä. Sähkövedot ja pumppupeti ovat kuitenkin edelleen paikoillaan. Keravanjoen päässä pumppuasemaa koskevia hätätilanteita varten on varastossa varapumppu.

Maahan kaivettua kasteluputkea on Talmassa 20 – 30 kilometrin verran, sprinklereitä alueellamme on noin 800 – 1200 kpl, ohjauskaapeleita on kaivettu maahan kymmeniä kilometriä ja erityisesti ukkoselle herkkiä koodereita on 200 – 300 kpl. Nykypäivänä kaikki sprinklerit ja kasteluohjelmat (käynnissäoloaajat, järjestys, jne.) ajetaan tietokoneella ja järjestelmät ovat käytettävissä myös etänä.

Kun Talman kenttiä rakennettiin oli yleinen tapa rakentaa yksilinja kastelu. Tämä tarkoittaa että keskellä suunniteltua väylää kulkee putki, jonne sprinklerit on asennettu. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna, että Talmassa raffit jäävät kokonaan ilman kastelua ja ovat näin ollen täysin säiden armoilla. Nyky päivänä rakennetaan normaalisti kaksi linjaa, jotka kulkevat väylän molemmin puolin ja joissain tapauksissa (esim. Kytäjä) 3-5 linjaa, jolloin yhdistettynä moderniin putkistoon ja ohjausjärjestelmiin pystytään tavoittelemaan koko kentän vehreyttä.

Käytännössä kastelussa rajoittavaksi tekijäksi tulee käytettävissä oleva vuorokautinen kasteluaika. Ohjelma käynnistyy illalla, kun kenttä on tyhjentynyt pelaajista ja sammuu aamulla kun ensimmäisiä pelaajia ilmestyy kentälle. Erityisen kuivilla keleillä tulisi päästä 30 minuutin kasteluaikoihin per sadettaja ja ikävä kyllä mitä kauemmas pumppuasemasta mennään, sitä vähemmän samanaikaisia sprinklereitä kyetään pitämään päällä. Päällämme parhaillaan olevilla kuivilla ja kuumilla (30°C) keleillä sadettaminen tulee suorittaa öisin, sillä päiväsaikaan sadetettu vesi haihtuu ja pahimmillaan toimii suurennuslasin lailla ruohon pinnassa.

Kentän kastelua koskevat tunnistetut riskit liittyvät mahdollisiin häiriöihin veden saannissa, järjestelmän kapasiteettiin sekä kasteluinfran toimivuuteen. Kuten muutakin infraa Talmassa, myös kastelujärjestelmää on kunnostettu ja parannettu aika ajoin, viimeisimpänä sijoittamalla kooderit ohjauskaappeihin ja uusimalla kaapelit. Kenttämme ikä huomioiden uudistus- ja kunnostustyöt ovatkin erittäin tarpeellisia sillä, kuten tänäkin vuonna on huomattu, esimerkiksi ukkosen aiheuttamiin sähköpiikkeihin tai sääolojen ääri-ilmiöihin ei ole nykyisellään saavutettu täyttä suojaa.

Blogisarjan seuraavassa osassa käsittelen Talman mäen mikroilmastoa.

Rainer