Mikä tekee Talmasta Talman? Kenttäarkkitehti Brandon Johnson kertoo ensihavainnoistaan

Kenttäarkkitehti Brandon Johnson vietti viikon Golf Talmassa tutkien Master- ja Laakso-kenttiä maastossa, kuunnellen projektitiimin näkemyksiä ja muodostaen omaa kokonaiskuvaansa kentistä. Strategic Roadmapin (jota kutsutaan jatkossa myös lyhenteellä Star) työ on vasta alussa, mutta ensimmäiset havainnot ovat jo vahvistaneet yhden asian: Talman tulevaisuutta ei tarvitse etsiä muualta. Sen rakennuspalikat löytyvät pitkälti siitä, mitä kentillä jo on.

Kyse ei ole siitä, että Master ja Laakso muutettaisiin joksikin toiseksi. Ensin on ymmärrettävä, mikä kentissä jo toimii, mikä tekee niistä omaleimaisia ja mitä ominaisuuksia kannattaa tulevaisuudessa vahvistaa. Vasta sen jälkeen voidaan arvioida, missä uudenlaiset ratkaisut voisivat parantaa pelikokemusta, kentän toimivuutta ja pitkäjänteistä ylläpidettävyyttä.




Golf, taide ja suunnittelu kohtasivat jo nuorena

Brandon Johnsonin kiinnostus golfkenttien suunnitteluun syntyi jo nuorena. Hän kasvoi Charlottessa piirtämisen ja musiikin parissa, ja golf tuli mukaan pian. Seitsemännellä luokalla hän piirsi jo omia golfkenttäsuunnitelmiaan koulun vihkoihin. Vanhempien lahjoittama golfkenttiä esittelevä kuvakirja sekä televisiossa nähdyt Pete Dyen suunnittelemat kentät vahvistivat ajatusta siitä, että golfkenttä voi olla paljon muutakin kuin pelin näyttämö.

Kun Johnson aloitti maisema-arkkitehtuurin opinnot North Carolina State Universityssä vuonna 1992, tavoite oli selvä: hän halusi suunnitella golfkenttiä. Maisema-arkkitehtuuri tarjosi mahdollisuuden yhdistää golf, taide, maisema ja suunnittelu.

Johnson on kuvaillut tätä yhdistelmää aiemmassa NC State Universityn haastattelussa:

“I loved golf, I loved art and I loved design. Landscape architecture allowed me to pull all those disciplines together.”

Johnson valmistui vuonna 1997, jatkoi opintojaan Harvardissa ja työskenteli yli 17 vuotta Arnold Palmer Design Companyssa ennen oman suunnittelutoimistonsa perustamista. Tästä ajasta hän toimi 12 vuotta yhtiön johdossa nimikkeellä Vice President, Senior Golf Course Architect. Hänen uransa on vienyt hänet suunnittelemaan ja kehittämään golfkenttiä eri puolilla maailmaa. Nyt yksi hänen työpöydällään olevista kohteistaan on Talma.

Johnsonin suunnittelussa lähtökohta ei ole se, mitä kentälle pitäisi ensimmäisenä rakentaa tai muuttaa. Ensin hän pyrkii ymmärtämään paikan. Miten kenttä asettuu maisemaan? Mitä alkuperäinen suunnittelija on tavoitellut? Mitä maastosta on hyödynnetty ja mitä jätetty koskemattomaksi? Miten erilaiset pelaajat kokevat samat väylät, esteet ja viheriöt?

Pelaajan näkökulmasta kyse on ennen kaikkea kentän pelattavuudesta, luonteesta ja siitä, että ratkaisut palvelevat erilaisia taitotasoja. Samalla tavoitteena on tunnistaa ja vahvistaa niitä ominaisuuksia, jotka tekevät Talmasta juuri Talman.

Tämä ajattelutapa on lähtökohtana myös Golf Talman Master- ja Laakso-kenttien Strategic Roadmapille (Star).




Ensin pitää ymmärtää, mitä kentällä jo on

Vuosikymmeniä olemassa olleen golfkentän kehittäminen on Johnsonin mukaan ennen kaikkea valintojen tekemistä.

Mitä säilytetään? Mitä voidaan vahvistaa? Missä nykyinen ratkaisu ei enää palvele pelaamista, kentänhoitoa tai tämän päivän olosuhteita parhaalla mahdollisella tavalla? Mitä pitää korjata, jos vuosikymmenien saatossa tapahtunut kuluminen ja merkittävästi kasvaneet kierrosmäärät ovat päässeet heikentämään kenttien kuntoa.

Päätöksiä ei tehdä yhden näkökulman perusteella. Arkkitehdin työssä yhdistyvät pelikokemus, golfarkkitehtuuri ja kentän tekniset sekä agronomiset realiteetit.

Talmassa Johnson tarkastelee esimerkiksi kuivatusta, nurmen kasvuolosuhteita, turvallisuutta, tiipaikkojen sijainteja, viheriöiden muotoja ja lipunpaikkojen mahdollisuuksia. Samalla hän arvioi sitä, miten kentän ominaisuudet toimivat eri tasoisille pelaajille.

Tiipaikan kohdalla kysymys ei esimerkiksi ole vain siitä, onko pinta suorassa. Arkkitehti katsoo myös, onko tii oikeassa paikassa suhteessa maisemaan ja väylän strategiaan. Avaako toinen kulma kiinnostavamman pelilinjan? Onko edessä oleva kantomatka eri pelaajille tarkoituksenmukainen? Antaako sijainti pelaajalle oikeat mahdollisuudet hyödyntää ympäröivää maastoa?

Sama koskee viheriöitä. Pelillisen kiinnostavuuden lisäksi niiden muotojen on toimittava käytännössä. Viheriöllä täytyy olla riittävästi käyttökelpoisia lipunpaikkoja, veden on poistuttava oikein ja kasvualustan on kestettävä suomalaiset olosuhteet.

“The idea of what you preserve and what you change, that is the decision.”

Suunnittelussa ei aina ole yhtä oikeaa vastausta. Johnsonin tehtävänä on koota kentältä, pelaajilta, kentänhoidolta ja teknisistä analyyseistä saatava tieto yhteen ja muodostaa ratkaisuja, jotka toimivat osana samaa kokonaisuutta.




Hyvä kenttä saa pelaajan ajattelemaan

Johnson ei tarkastele kentän haastavuutta ensisijaisesti sen kautta, kuinka vaikeaksi golfkenttä voidaan tehdä.

Hänen mukaansa yksi arkkitehtuurin tärkeimmistä tehtävistä on saada pelaaja tekemään päätöksiä.

Tämä korostuu erityisesti nykyisessä golfissa. Huippupelaajat lyövät palloa pidemmälle ja tarkemmin kuin aikaisemmin, mutta valtaosa golfareista pelaa aivan erilaisilla valmiuksilla. Kentän pitäisi pystyä tarjoamaan kiinnostavaa golfia molemmille.

Hyvää pelaajaa voidaan haastaa esimerkiksi vaihtoehtoisilla pelilinjoilla, viheriöiden muodoilla, lipunpaikoilla ja sillä, mihin kohtaan väylää kannattaa pyrkiä. Samalla kentällä pitää olla riittävästi tilaa ja vaihtoehtoja myös pelaajalle, jolla ei ole huippupelaajan lyöntivalikoimaa.

Johnson puhuu merkityksellisestä leveydestä. Leveä väylä ei tarkoita automaattisesti helppoa väylää, jos sen eri puolilta avautuu erilainen lähestyminen seuraavaan lyöntiin. Bunkkeri, puu, puro, raffi tai viheriön kulma voi tehdä pallon sijoittamisesta aidosti merkityksellisen valinnan.

Kun pelaaja joutuu pohtimaan, mistä hän haluaa seuraavan lyöntinsä pelata ja kuinka paljon riskiä hän on valmis ottamaan, sama väylä voi säilyä kiinnostavana kierroksesta toiseen.​​​​​​​




Talman erikoisuudet voivat olla sen vahvuus

Talman pelaajille Masterin ja Laakson muodot ovat tuttuja. Kansainvälisesti kokeneen kenttäarkkitehdin silmissä osa niistä näyttäytyy kuitenkin tavalla, joka on kiinnostava juuri siksi, ettei samanlaisia ratkaisuja tule vastaan kaikkialla.

Johnson on kiinnittänyt huomiota väyliin, jotka eivät noudata kaikkein tavanomaisimpia golfarkkitehtuurin ratkaisuja. Ne kulkevat maastonmuotojen läpi paikoin yllättävilläkin tavoilla.

Hän käyttää niistä sanoja quirkiness ja oddity. Kyse on omalaatuisuudesta, pienestä erikoisuudesta ja yllätyksellisyydestä.

Sellaista Johnson ei näe jokaisella kentällä. Juuri siksi se kannattaa huomata.

Talman historiassa on tähän myös kiinnostava tausta. Alkuperäisen kentän reitityksen teki rakennusarkkitehti, ei golfkenttäarkkitehti. Johnsonin näkökulmasta kentille syntyi siksi ratkaisuja, joita golfkenttäarkkitehti ei välttämättä olisi tehnyt samalla tavalla. Osa näistä poikkeavuuksista voi kuitenkin nykyään olla nimenomaan Talman vahvuuksia.

Masterin 7. väylä on hänelle hyvä esimerkki.

Johnson sanoo avoimesti, ettei ole varma, olisiko itse linjannut väylää samalla tavalla. Juuri siksi väylä kiinnostaa häntä. Se erottuu ja herättää keskustelua.

Talman-vierailunsa aikana Johnson kuunteli myös pelaajien pohdintaa siitä, miten he pelaavat kyseisen väylän. Keskustelussa yksi pelaajista päätyi hakemaan tasaisempaa makuuta kauempaa viheriöstä, vaikka pidemmälle lyöminen olisi ollut mahdollista. Väylällä ei välttämättä ollut näkyvää estettä, mutta maaston muodot saivat pelaajan epäröimään ja tekemään strategisen valinnan.

Juuri sitä Johnson hakee arkkitehtuurilta. Jos pelaaja joutuu hetkeksi pysähtymään ja miettimään lyöntiään, kenttä osallistuu peliin.

36 reiän kokonaisuudessa juuri tällaiset muistettavat väylät ovat arvokkaita.

Johnsonin mukaan kentän omaleimaisuutta ei pidä suunnittelussa silottaa pois. Totutusta poikkeava ratkaisu voi tehdä väylästä tunnistettavan, strategisesti kiinnostavan ja sellaisen, josta puhutaan vielä kierroksen jälkeen.​​​​​​​




Brandon Johnson perehtymässä Golf Talman kenttiin.

Projektiryhmä tutkimassa Golf Talman kenttien alkuperäisiä piirustuksia.

Kenttien tutkiminen maastossa on tärkeässä roolissa kerättäessä pohjatietomateriaalia.




Talman identiteetti löytyy Talmasta

Johnsonin suunnittelufilosofiassa golfkentälle ei tuoda valmista identiteettiä ulkopuolelta. Sen pitäisi syntyä paikasta itsestään.

Talmassa hän näkee tämän identiteetin rakentuvan paitsi omaleimaisista väylistä myös ympäröivästä luonnosta.

Kallioiset maastonkohdat, korkeuserot ja kenttien reunoilla säilynyt metsä muodostavat ympäristön, jota voidaan tuoda tulevaisuudessa nykyistä vahvemmin esiin. Johnson pitää hyvänä myös sitä, että aiemmin lähes kauttaaltaan lyhyeksi leikattuun kenttäympäristöön on jätetty sopiviin kohtiin enemmän luonnollisia heinäalueita. Ne tuovat maisemaan vaihtelua ja vahvistavat kentän luonnollista ilmettä.

Näin kenttä alkaa näyttää enemmän juuri siltä paikalta, jossa se sijaitsee.

Johnson kuvasi Talma-haastattelussa ajatustaan näin:

“That is Talma. Leaning into that natural aesthetic is Talma, together with that bit of quirk and oddity.”

Johnson nostaa esiin myös golfkenttien kehittämiseen laajemmin liittyvän ilmiön. Aivan kuten pelaajat vertailevat itseään muihin pelaajiin, myös golfkentät vertailevat helposti itseään muihin kenttiin.

Joku on tehnyt uudet bunkkerit. Toinen uudistanut viheriönsä. Kolmas näyttää tietynlaiselta.

Johnsonin mielestä Talman ei tarvitse rakentaa tulevaisuuttaan sen perusteella, mitä muualla tehdään. Kiinnostavampi kysymys on, mikä on parasta, mitä juuri tällä maalla ja juuri näiden kenttien lähtökohdista voidaan tehdä.

“Be different. That might be your best asset: to stand alone.”

Talman omaleimaisuus ei siis ole jotain, mikä pitäisi suunnittelussa häivyttää. Se voi olla yksi tärkeimmistä lähtökohdista sille, mitä kentät tulevaisuudessa ovat.




Strategic Roadmap -projektia (Star) ja golfkenttäarkkitehti Brandon Johnson esiteltiin Golf Talman osakkaille Johnsonin ollessa perehtymässä Golf Talman kenttiin.




Kaksi kenttää, kaksi luonnetta?

Yksi Strategic Roadmapin (Star) kiinnostavista kysymyksistä liittyy Masterin ja Laakson keskinäiseen identiteettiin.

Pitäisikö niiden tulevaisuudessa erottua nykyistä selvemmin toisistaan? Vai tulisiko niiden olla Johnsonin sanoin kuin veli ja sisko, selvästi samaa perhettä, mutta eivät kaksosia?

Tähän Johnson ei vielä anna vastausta. Eikä hänen mukaansa tässä vaiheessa pidäkään.

Roadmap on vasta alussa.

Ensin on ymmärrettävä kenttien historia, nykyiset ominaisuudet, tekniset tarpeet ja korjaamistarpeet, pelaajien kokemukset ja maiseman tarjoamat mahdollisuudet. Vasta tämän jälkeen voidaan muodostaa ja vertailla vaihtoehtoja siitä, millainen suunta palvelee Masteria ja Laaksoa parhaiten pitkällä aikavälillä.

Juuri tämä erottaa pitkän aikavälin kehityssuunnitelman yksittäisestä kenttäremontista. Tavoitteena ei ole lähteä muuttamaan yksittäisiä väyliä irrallaan kokonaisuudesta, vaan ymmärtää ensin, millaisia kenttiä Masterin ja Laakson halutaan tulevaisuudessa olevan ja miten tulevat toimenpiteet tukevat tätä kokonaisuutta.​​​​​​​




Pelinautintoa myös tuleville vuosikymmenille

Pelaajalle Strategic Roadmapin (Star) arvo näkyy lopulta kentällä.

Tavoitteena on, että Master ja Laakso tarjoavat jatkossa entistäkin kiinnostavampia valintoja, onnistumisen mahdollisuuksia ja erilaisille pelaajille sopivia haasteita. Samalla kenttien pitää olla turvallisia, laadukkaasti hoidettavia ja toimivia myös tulevien vuosikymmenten muuttuvissa olosuhteissa.

Pitkän aikavälin suunnitelma antaa tuleville kehitystoimille yhteisen suunnan. Kun kenttiä tarkastellaan kokonaisuutena, yksittäisiä investointeja ja korjauksia voidaan arvioida osana pidempää kehitystä eikä toisistaan irrallisina ratkaisuina.

Johnsonin ensimmäisistä havainnoista piirtyy samalla tärkeä lähtökohta koko työlle: Talman ei tarvitse muuttua joksikin toiseksi ollakseen parempi.

Sen sijaan Roadmapissa (Star) voidaan tunnistaa nykyisten kenttien parhaat ominaisuudet, vahvistaa niiden omaa luonnetta ja löytää harkittuja ratkaisuja niihin kohtiin, joissa pelaaminen, kentän toimivuus tai ylläpidettävyys voivat kehittyä.

Ja kun oikea paikka tulee vastaan, Johnsonin mukaan kannattaa myös uskaltaa tehdä jotain omaleimaista. Jotain, mikä saa pelaajan ajattelemaan:

“Tämä on erilainen. En ole nähnyt tällaista ennen.”

Strategic Roadmap -työ (Star) jatkuu seuraavaksi Talman-vierailun aikana kerättyjen havaintojen, teknisen tiedon ja projektitiimin näkemysten analysoinnilla. Näiden pohjalta ryhdytään muodostamaan ja vertailemaan Master- ja Laakso-kenttien pitkän aikavälin kehitysvaihtoehtoja.

Valmiita toteutuspäätöksiä ei tässä vaiheessa tehdä. Projektin etenemisestä, seuraavista vaiheista ja työn aikana syntyvistä havainnoista kerrotaan säännöllisesti Golf Talman verkkosivuilla, uutiskirjeissä ja muissa omissa kanavissa.




Golf Talman Strategic Roadmap (Star) -projektitiimi 13.8.2026, Ismo Haaponiemi (vas.), Alex Portaankorva, Brandon Johnson, Jukka Happonen ja Janne Lehto.



Brandon Johnsonin ajatuksia Talmasta

Mihin kenttäarkkitehti kiinnittää ensimmäisenä huomiota? Mikä tekee Talmasta erityisen? Entä miten ratkaistaan, mitä kentillä säilytetään, vahvistetaan tai muutetaan? Brandon Johnson vastaa kolmeen kysymykseen Masterin ja Laakson tulevaisuudesta.




AJANKOHTAISTA

Mikä tekee Talmasta Talman? Kenttäarkkitehti Brandon Johnson kertoo ensihavainnoistaan

Kenttäarkkitehti Brandon Johnson vietti viikon Golf Talmassa tutkien Master- ja Laakso-kenttiä maastossa, kuunnellen projektitiimin näkemyksiä ja muodostaen omaa kokonaiskuvaansa kentistä. Strategic Roadmapin (jota kutsutaan jatkossa myös lyhenteellä Star) työ on vasta alussa, mutta ensimmäiset havainnot ovat jo vahvistaneet yhden asian: Talman tulevaisuutta ei tarvitse etsiä muualta. Sen rakennuspalikat löytyvät pitkälti siitä, mitä kentillä jo on.

Ilmainen Titleist -fittaus pe 18.9. – varaa heti paikkasi!

Lue lisää

Näin robotiikka muuttaa kentänhoitoa ja parantaa pelikokemusta

Lue lisää

#MeidänTalma